• Evianna

Intohimo: into/himo


Hänen, joka on keksinyt tehdä yhdyssanan sanoista ’into’, ja ’himo’, on täytynyt tietää mitä se on, kun palaa sille, mitä tekee. Miettiessäni Vaelluksen kesäkuun teemaa tulin ajatelleeksi, mitä oikeastaan nuo sanat tarkoittavat, joista ’intohimo’ on sulautunut omakseen. Voisin kuvailla sanaa ’into’ ilona, joka synnyttää tarmokkuuden toimia. ’Himo’ on taas halua, joka rajoittuu yhteen asiaan niin voimakkaasti, että kaikki muu on vaarassa kadota ympäriltä.

On silmiinpistävää huomata, että intohimolla on melkein samanlaisia tunnuspiirteitä kuin rakkaudella. Ehkä intohimoa onkin eräänlainen rakkauden ilmentymä tai sitten rakkaus onkin intohimoa? Sen sijaan intohimossa ei mielestäni ole minkäänlaista lamaantumisen vaaraa, kuten vaikka rakastumisessa on. Intohimolla on suunta, jolla on päämäärä ja sen vaatimat teot. Joka kokee jostain asiasta intohimoa, tietää yleensä vastauksen kysymykseen miksi. Samoin, hänellä on mitä todennäköisimmin vastaus myös kysymykseen miten.

’Miksi’ on kuitenkin se kaiken tarkoituksellisuuden perimmäisin kysymys. ’Miksi’ ajaa meidät maailmankatsomustemme reunamille ja leikittelee elämiemme aukkokohtien kanssa. Jos kallistutaan väärään suuntaan, pudotus voi olla pitkäkin. Omalla kohdallani ’miksi’ uhkaa pudottaa välillä liiankin tiehään. Silti tulen aina jaloilleni vieläpä niin, että usein ponnahdan pudotuksen jälkeen entistäkin tarmokkaampana ylös. Kuinkahan moni parikymppinen voisi myöntää tuntevansa samoin? Olen nimittäin kuullut tunteiden intervallijuoksun kuuluvan myös tähän ikään…

Intohimon merkityksellisyydelle onnellisuuden kannalta on löydettävissä tieteellistäkin pohjaa. Wienin neurologian ja psykiatrian klinikalla, jossa hoitomuotona käytetään Victor E. Franklin kehittämän Logoterapian keinoja, 80 % potilaista ja henkilökunnasta myönsi, että ihmisellä pitää olla syy elää ja noin 60 % tunnusti olevansa valmis kuolemaan jonkun ihmisen tai asian puolesta. Tieto on poimittu lukemastani kirjasta Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain. Paras työkalu oman miksi-kysymyksensä pohtimiseen, johon itse törmäsin hiljattain, on Marc Winnin kaavio. Kaavio esitettiin minulle ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olin katsomassa dokumentti elokuvaa Jiro Dreams of Shushi (jota suosittelen ihan kaikille omaa intohimoaan etsiville!). Kaaviossa neljä keskeistä tekijää muodostavat ’ikigain’, joka tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan: syytä nousta aamulla ylös sängystä.

Neljä ikigaita määrittävää asiaa ovat: se mitä rakastaa, se mitä maailmassa tarvitaan, se millä voi ansaita palkkansa ja se missä on hyvä. Ympyröiden leikkauspisteet muodostavat kuvion sisäkehälle symmetriset muodot, joista syntyy seuraavat neljä ikigaihin vaikuttavaa asiaa: intohimo, elämäntehtävä, kutsumus ja ammatti. Viimeisenä kuvion keskelle jää tila, joka on se niin kutsuttu ikigai: ”suuri intohimo, tuo elämään onnea, sisältöä ja tyydytystä”, sanotaan kirjassa.

Kaavio on eräänlainen aarrekartta kohti oman olemassaolonsa ydintä. Siihen ei mahdu kuin yksi asia ja se on kunkin oma ikigai. Kuvio saa sen näyttämään niin yksinkertaiselta, mutta ikigain löytäminen kai asettaa niin suureen vastuuseen siitä, miten käyttää elämänsä, että on lähestulkoon pelottavaa kysyä nuo kysymykset itseltään! Olen hahmotellut kuluneiden viikkojen aikana kaaviota muistiinpanoihini useampaan otteeseen. Tulin siihen tulokseen, että etsinnän kanssa on edettävä rauhallisesti. Kuten jo alussakin mainitsin, miksi-kysymyksen pohtimisessa ollaan jatkuvan putoamisuhan alla. Etsiminen kuitenkin vaatii sen, että edessä on ensin vain valkoista paperia. Pian sille kuitenkin syntyvät ensimmäiset ääriviivat ja värit, jos vain uskaltaa ryhtyä maalaamaan.

Tunnen juuri nyt voivani paremmin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Voin sanoa, että kykenen allekirjoittamaan sen, että löydän syyn nousta kiitollisena ylös sängystä joka aamu. Ensimmäiseksi syyksi voisin mainita perheen, ystävät ja heidän kanssaan kokemani yhteyden. Pystyn rakastamaan heitä estoitta. Joskus sekin on tuntunut lukittuneen johonkin kipuuni ja enää näin ei ole. Se on kiitollisuuden arvoinen asia.

Juuri nyt en malttaisi myöskään pysyä poissa uudesta työstäni Store of Hope -vaateyrityksessä, jonka toiminnan kulmakivenä on eettisyys. Vaatteet tuotetaan Nepalissa, jossa yritys tekee laajamittaista yhteistyötä niin koulutuksen kuin työllistämisenkin saralla. Tiimi, johon saan kunnian ottaa osaa kuluvana kesänä, on kaksi naista joiden yrittäjämielinen ajattelu toimii täysin samoilla aallonpituuksilla kuin omani. Olen joka päivä täysin intohimon vallassa ja työtä on kulunut vasta viikon verran! Saman koin myös yrittäjäopinnot aloitettuani. Koko vuonna koulu ja välttämätönpakko, eivät ole kulkeneet limittäin toistensa kanssa kuten oli ennen. Lukuvuoden päättyminen herätti minussa jopa ristiriitaisia tuntemuksia.

Koska työ ja opiskelu määrittävät pitkälti sen, mitä omalla elämällään voi saada aikaan, väitän, että ikigain tulisi olla jotain, jonka kanssa voi olla tekemisissä päivittäin. Mikäli oma työ on sellainen, jossa näin tapahtuu, maanantai onkin se viikon paras päivä, koska siitä vasta kaikki alkaa! Sunnuntaina on taas pakko levätä, jotta uuteen viikkoon voisi edes suhtautua sillä innolla ja himolla, mitä ikigainsa tiedostaminen edellyttää. Tästä jo mainitsemani dokumenttielokuva Jiro Dreams of Shusi, toimi elävänä esimerkkinä. Rohkaisenkin sinua hyvä lukija, hahmottelemaan omaa ikigaitasi kaikessa rauhassa. Ehkä varovainen miksi, voi tehdä alkavasta kesästäsi mieleenpainuvimman kuin mistään aikaisemmista! Sitä todellakin toivon niin sinulle kuin itsellenikin.

Rakkaudella, Evi

#intohimo #onnellisuus #matka #kasvu #ikigai #logoterapia

94 katselukertaa
  • White Facebook Icon

Vaellusjourney

  • White Instagram Icon

vaellusjourney

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now