• Evianna

Uusi vuosi: takaisin kouluun


365 uutta päivää edessä. Ainakin minua motivoi ajatus uudenvuodenlupauksesta. On kyseessä sitten teko aloittaa esimerkiksi aamu aurinkotervehdyksillä, tai asenteellinen muutos joko itseään tai muita kohtaan. Jokainen saa nimetä vuodelle omanlaisen haasteen. Vuoden vaihtuessa siinä on tavallista enemmän juhlallisuuden tuntua.

Lupauksen kertominen on jo askel etenemissuuntaan, koska on muotoiltava, mitä mielessä pyörinyt asia tarkoittaa. Kun sen konkretisoi se tulee osaksi todellisuutta. Se mahdollistaa myös sen, että toiset pystyvät olemaan rinnalla, koska silloin myös he tietävät, mihin heidän tukeaan tarvitaan.

Koripallo on ollut minulle harrastus, intohimo, mahdollisuus, mutta ennen kaikkea elämänkoulu. Tavoitteellinen urheilu vaati uhrauksia nuoresta iästä lähtien. Utelias luonteeni rikkoi jo lukioikäisenä mielenkiintoni liian moneen osaan. Sitäkin suuremmaksi esteeksi nousi asenteeni. Etenkin nuorempana olin aina lähes hajoamispisteessä, kun en saanut haluamaani huippusuoritusta heti-just-nyt.

Lopetin tavoitteellisen urheilun koripallossa valmistuttuani ylioppilaaksi. Heitin pyyhkeen kehään, kun en onnistunut lyömään läpi A-tyttö vuosina siten kuin odotin (en ollut täysin realistinen omien kykyjeni kanssa). Urheilu on kuitenkin kulkenut mukanani enemmän tai vähemmän myös muiden lajien kokeiluna. Parin vuoden sisällä se on jälleen alkanut vakioitua tutun koripallon pelaamiseen naisten 1. divisioonassa.

Minun on aina ollut vaikea sietää epäonnistumisia, joka on painava kahle huippusuoritukseen pyrkiessä. Niin se vain on, että hiomattomuus on pakollinen vaihe tavoitellessaan timanttia. On turha luulla, että saavuttaa yhtään mitään, jos ei kykene sietämään sitä tilannetta, jossa epäonnistumisia tulee luonnollisestikin enemmän. Tämän oivaltamiseen ehti mennäkin jo tovi.

Toinen asia, jota olen miettinyt on, että opastetaanko urheilijoita henkiseen kasvuun riittävästi? Myös urheilijan elämään kuuluu kriittisiä vaiheita ja myös urheilijan mieli voi voida huonosti. Lieneekö syy ajan puutteessa vai niinkin yksinkertaisessa käsityksessä että urheilija vain voi hyvin, koska urheilee? Joissain tapauksissa intensiivisen harjoittelu uhkaa kuluttaa voimavarat loppuun myös sieltä, missä niitä tarvitaan muunkin elämän jaksamiseen. Hiljattain Kymen Sanomat julkaisi loistavan artikkelin pelikaveristani Noora Järvikankaasta, joka sivusi tätä aihetta.

Kaiken etsimisen jälkeen näyttää siltä, että tieni vei sittenkin takaisin juurille. Tämän vuoden lupaukseni on palaa viemään loppuun se työ, joka jäi aikanaan kesken asenteeni kanssa ja oppia hyväksymään epäonnistumista ja epätäydellisyyttä. Koripallo on kai minulle se paikka, jossa tämän opettelu on mahdollista. Paluu tietenkin tarkoittaa sitoutumista ja kovaa työtä. Nyt olen siitä tietoinen ja hyväksyn sen. Rakkaudella, Evi


66 katselukertaa
  • White Facebook Icon

Vaellusjourney

  • White Instagram Icon

vaellusjourney

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now