• Evianna

Yhteyden hinta


On taas syksy ja eletään kalenterivuoden loppupuolta. Illat pimenee, ulkona tihuttaa ja tuuli kylmenee. Perinteisiä syksystä selviytymisen keinoja ovat kynttilänvalo, villasukat ja joku projekti, kuten mukaansatempaavan kirjan lukeminen tai käsityöt. Mielestäni kuitenkin tärkeimmäksi nouseva asia on säilyttää yhteys muihin. Kutsua ihmisiä ympärilleen ikään kuin kertoakseen, että "te autatte mut tän vaiheen yli." Elämän myrskytessä yhteyden merkitys yleensä kasvaa, mutta miksi?

Ehkä yksi vastauksista voi olla vilpitön tarve toisten läsnäololle. Puolitoista vuotta sitten Maria sairastui sairauteen, jossa paluu samaan todellisuuteen oli pantu hetkeksi vaakalaudalle. Tuolloin me olimme olleet ystäviä vasta vähän aikaa. Sairauden myötä meidän ystävyyttä kuitenkin vahvisti tietoisuus siitä, että Maria tarvitsi toipuakseen minua, mutta myös minä tarvitsin takaisin toipuneen Marian. Vaihtoehdoksi jäi mennä asioista läpi yhdessä. Toki ei ainoastaan minun, mutta myös hänen muiden läheistensä tuella. Silloin ei olisi voinut uskoa, miten kokemus tulisi vahvistamaan ketään, kuten Mariaa. Viimeaikoina on tuntunut enemmän siltä, että Maria opettaa minua, miten olla herkempi itsensä kuuntelemisessa! Kokemuksen vaikuttavuus ulottuu vielä tähänkin päivään.

Kärsimyksen selättämisen jälkeen, sen yksi korkeimmista päämääristä on jakaa oppimastaan muille. Viime keväänä Cosmopolitanin toimittaja Mona Kuoppamaa ilmoitti, että haluaa tehdä meistä haastattelun heinäkuun numeroon. Marian käymä tie sai siis päätöksen, jossa siitä kirjoitettiin juttu Cosmopolitanin yleisölle! Lehden lukijoiden joukossa on varmasti henkilöitä, joita hänen kaltaisensa tilanne koskettaa: miten tunnistaa oman jaksamisensa rajat? Minä sain kompata tarinaa kertomalla, kuinka tämä on lujittanut meidän yhteyttä toisiimme. Voit käydä lukemassa koko tarinamme, miten psykoosi lujitti ystävyyttä, täältä. Kiitos Monan, asiasta jakaminen näin laajasti tehtiin meille mahdolliseksi.

Kaikki mut paremmin tuntevat tietävät, etten niinkään välitä kesästä, mutta syksy on ehdoton suosikkini! Tietenkin tämän myönnettyä voi olla ristiriitaista, että aloitin kirjoituksen kuvailemalla syksyyn liittyvää melankoliaa. Joskus surkeat olosuhteet pakottavat nauttimaan jostain ihan muusta kuin itsestäänselvien asioiden ihailusta. Se laittaa ajattelemaan luovasti. Mitä mahdollisuuksia karummat olosuhteet voisivat synnyttää? Kun löytää päämäärän, joka voi yhtä hyvin olla synkkyydestä selviäminen, miksei jakaa sitäkin jonkun kanssa? Tällöin tullaan kärsimyksen kätkemään mahdollisuuteen: löytää yhteyden tarve. Mikään ei ole yhteyttä vahvistavampi viesti kuin "mä tarvitsen sua selvitäkseni tästä myrskystä." Yhteyden hinta on siis myöntää oma heikkoutensa ei vaan itselleen, mutta myös toisille. Se on kutsu, johon muut päättävät vastata tai olla vastaamatta. Siksi siinä on myös riski tulla haavoitetuksi. Toivottavasti tämä kirjoitus toimi sulle rohkaisuna, että vaikka voitkin haavoittua, kannattaa valita riski.

Rakkaudella, Evi Kuvat: Mona Kuoppamaa


253 katselukertaa
  • White Facebook Icon

Vaellusjourney

  • White Instagram Icon

vaellusjourney

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now