• Jenni

Kesäkuulumiset ja menneen reflektointia

Hei sinulle, joka tätä Vaelluksen blogia olet päätynyt lukemaan. Toivottavasti kesä on sujunut hyvin, ja olet saanut nauttia edes hieman lämpimistä kesäpäivistä sekä joutenolosta. Tällä kertaa blogia päivittelee Jenni. Tässä kirjoituksessa aion kertoa kesän kuulumisia, ja reflektoida hieman mennyttä aikaa.


Omalla kohdallani kesä on mennyt nopeasti, ehkä siksi, että muutin ensimmäistä kertaa yksin asumaan kesäkuun puolenvälin aikoihin, ja olin tuota ennen juuri perustanut ensimmäisen oman yritykseni. Yksin asuminen on sujunut mukavasti, ja nautin sen mukanaan tuomasta vapaudesta. Olen joutunut yksin asuessani hakemaan itselleni sopivaa päivärytmiä, enkä ainakaan vielä ole sellaista löytänyt, vaan esimerkiksi nukkumaanmeno- ja heräämisajat vaihtelevat paljon. No, ehkä se tässä vielä löytyy.


Osittain poikkeusolojen ja osittain ensimmäisen yritykseni perustamisen takia en ole tänä kesänä tehnyt mitään erityisen jännittävää. Olen pakertanut yritykseni kimpussa, jahdannut ennätyksiä kisakentillä (jopa kerran telkkarissa asti), ja nähnyt läheisiä ja ystäviä.


Olen huomattavasti enemmän syksyihminen, kuin kesäihminen, ja odotan tulevaa syksyä ja uusia tuulia innolla. Rakastan syksyn lisäksi myös hyggeilyä, ja villasukat ja kynttilät kaivettiin varastoista jo heinäkuussa. Omaan varmaan hiukan hulluutta, mutta mikään ei ole niin mahtavaa, kuin syksyllä tihkusateessa juokseminen pilkkopimeällä – siinä on jotain taianomaista.



Olen kesän aikana tehnyt hommia, mutta olen myös ottanut aikaa hengähtää itselleni melko intensiivisen puolivuotisen jälkeen. Muistutuksena itselleni ja sinulle, että jokainen meistä tarvitsee myös palautumisaikaa, varsinkin, kun elämässä on paljon meneillään. Kukaan ei pysty päivästä ja vuodesta toiseen paahtamaan eteenpäin, kuin kone ilman, että se vaikuttaisi pitkässä juoksussa kokonaiskuvaan ja jaksamiseen. On täysin okei ottaa omaa aikaa ja rentoutua, elää elämää tässä hetkessä juuri nyt. On täysin okei olla jotain muutakin, kuin 24/7 äärimmäisen tuottava ja ennennäkemättömän tehokas.


Olen kuullut myös sanottavan, että luovuus herää, kun uskaltaa antaa itselleen aikaa ja jopa tylsistyä. Jos paahtaa täyttä höyryä eteenpäin, ei yleensä ajatuksetkaan lennä puhumattakaan luovuuden kukkimisesta. On tietenkin tärkeää, että osaa tehdä myös niitä ei niin kivoja, mutta tärkeitä hommia, kun ei hirveästi inspiroisi tai kiinnostaisi. Koen kuitenkin tärkeimmäksi sen, että pidämme ensin itsestämme huolta, jotta pystymme antamaan itsestämme myös muille.



Esimerkkinä (älä ota mallia tästä, voin kertoa, ettei toimi!) haluan tähän kertoa, että pahimmillaan olen paahtanut kolmea työtä samaan aikaan, kun yritin samalla kilpaurheilla ja opiskella täysipainoisesti. Voin kertoa, etten antanut itsestäni hirveästi positiivista energiaa ympärilläni oleville ihmisille. Onneksi tuosta ajasta on viisastuttu, enkä todellakaan sano, ettenkö olisi tuosta ajasta oppinut. Opin todella paljon omista voimavaroistani, työnteosta sekä siitä, millaiselta haluan tulevaisuuteni näyttävän. Välillä on käytävä ääripäissä, jotta oppii, mikä toimii itselle ja mikä ei.


Säännöllisesti pysähtymällä sekä omaa toimintaa ja ajatuksia tarkastelemalla on mahdollista päästä lähemmäs oikeasti itselleen merkityksellistä elämää. Lähemmäs sitä, kuka oikeasti on, ja millaiseksi haluaa tulla. Tärkeintä on olla itselleen rehellinen, eikä välittää siitä, mitä muut olettavat tai haluavat sinun olevan tai tekevän. Se on valitettava tosiasia, että elämämme on lyhyt, ja jos haluamme tehdä jotain itsellemme merkityksellistä, sen aika on nyt, eikä sitten kun. Sinun täytyy vain uskoa kaiken olevan mahdollista, ja olla valmis tekemään se ehkä jännittävin – hyppy tuntemattomaan.


Ihanaa ja merkityksellistä alkusyksyä!


♥: Jenni

16 katselukertaa
  • White Facebook Icon

Vaellusjourney

  • White Instagram Icon

vaellusjourney

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now