• Evianna

Lomamoodi

Loma. Syy rikkoa arkiympyrät ja suunnata nokka kohti etelän rantalomakohteita ja suurkaupunkien kulttuurielämyksiä, tai vaihtoehtoisesti vetäytyä luonnon hiljaisuuteen ja yksinkertaiseen mökkielämään. Nyt kun ulkomaanmatkailu ei ole aivan yhtä yksinkertaista, kotimaasta nauttiminen tuskin on ainakaan huonompi vaihtoehto. Monet ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että välillä on kuitenkin hyvä vaihtaa maisemaa.


Kuva: Hannah


Vuosi sitten tähän aikaan matkustin ystäväni kanssa pieneen kylään Etelä-Ranskassa. Tältä reissulta menneisyyteeni on muodostunut hetki, jota kaipaan, vaikka tiedän varsin hyvin ettei se tule koskaan toistumaan samanlaisena. Mutta ehkä juuri se tekeekin tästä hetkestä niin erityisen. Tämä kyseinen maisemanvaihdos teki minuun silloin lähtemättömän vaikutuksen.



Perinteet, ne ovat kaltaiseni nostalgikon pelastus! Jo neljän vuoden ajan minulla on ollut tapana käydä yhden viikonlopun mittainen reissu sukulaisteni mökillä Hämeenkyrössä. Sama reissu toistuu siis joka kesä, mutta kokemus on aina täysin ainutkertainen. Ehkä välissä ollut aika on muuttanut jotakin sellaista minun ja tämän sukulaispariskunnan elämissä, että perinne voi pysyä vuodesta toiseen samanlaisena, mutta luoda aina niin erilaisia muistoja. Kun jätin edellisen kerran Osaran tienhaaran taakseni, oli lohdullista tietää, että palaisin sinne taas vuoden päästä takaisin.


Kuva: Ulla Kulmala


Millaisenakohan muiston kuluva kesä tulee jättämään jälkeensä? Kieltämättä tietynlaisen epävarmuuden tunteen on täytynyt värittää sitä jonkin verran. Epävarmuus voi ehkä kuulostaa vähän liiankin negatiiviselta, sillä uskon tämän kesän vielä joskus merkitsevän minulle jotain aivan muuta. En ole koskaan elämässäni kohdannut vastaavanlaista ajanjaksoa, jossa en varsinaisesti näe pitkälle tulevaisuuteen, mutta pystynyt silti jatkamaan rauhallisesti päivä kerrallaan elämistä. Siinä on jotain lujuutta, että voi kokea elämänsä pysyvän koossa ilman jatkuvaa huolehtimista. Välillä olen tosin pysähtynyt miettimään, onko tämä kesä ollut loma vai jokin tyhjä vaihe. Tai toisaalta, mikä onkaan näiden kahden välinen ero? Miten joutilaana olemiseen tulisi oikein suhtautua?


Joutilaisuudesta nauttimista voisi ehkä kuvaa lomamoodiin pääsemisellä. Kuinka moodin vaihto sitten tapahtuu, on varmasti yksilöllistä ja siihen voi vaikuttaa historiassa opitut tavat, muistot ja niihin liittyvät tunnetilat. Muistot ovat kai kirjaimellisestikin muistuttamassa meitä elämänvaiheista, joissa tunsi ensimmäistä kertaa jotain, mitä ei vielä tiennyt osaavansa tuntea. Ehkä juuri se tekee muistelemisesta myös nykyhetkeä rikastuttavan, että voi nähdä elämän tarjoavan jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tuntea jotakin uutta.


Muistojen ympärille on mukava muodostaa perinteitä. Sama kaava toistetaan tietyin väliajoin uudestaan, mutta uusien muistojen syntymiseksi elämykseltä ei ole syytä odottaa samanlaista kokemusta, kuin ensimmäisellä kerralla. Kuten sanottua, uskoakseni tietyt onnellisuutta teettävät tunteet toistavat itsensä vain kerran, jonka vuoksi niiden ylenpalttista onnea muistelee nykyhetkeä kirvoittavalla haikeudella. Joskin riittävä muutos saattaa olla jo pelkkä maiseman vaihdos, elämänvaihe tai ihmiset, vaikka perinne sellaisenaan olisikin säilynyt ennallaan.


Ajatus, että minkään ei kuuluisikaan toistua elämässä täysin samanlaisena kuin kerran, voi kuulostaa melko karultakin realismilta, mutta samaan aikaan siihen sisältyy jotain äärimmäisen romanttista. Nostalgian kokemus voisi syntyä juuri tästä ajatusten risteyskohdasta; haikeudesta menetettyihin hetkiin, joiden tilalle haaveet ovat jo synnyttämässä jotakin uutta. Kun haaveet ja todellisuus kohtaavat, syntyy hetki elää ajassa ennen luopumista. Elää hetkessä, jonka pian menettää. Elää hetki vain hetkessä. Elää hetkessä. Elää hetki. Hetki.


Välillä minun on pitänyt pysähtyä miettimään, onko tämä kesä ollut loma vai jokin tyhjä vaihe, tai mikä onkaan näiden kahden välinen ero?

Miten loma kuuluisi siis ottaa? Hetken elämyksenä? Pelkästään lepona? Täydellisenä vaiko tavallisena ajanjaksona? Tai ehkä näiden kaikkien vaihtoehtojen summana.


Entä jos loman voisikin opetella ottamaan moodina? Silloin siltä ei tarvitsisi odottaa niin rajusti erilaiseksi muuttuvaa maisemaa. Ehkä lomamoodiin vaihtamisen voi tehdä jo hyvin pienilläkin poikkeuksilla. Riittää, että rikotaan kaavamaisuus, ellei kyseessä ole jokin kunnioitettava perinne, johon kovin monen rutinoitunut arki tuskin lukeutuu. Voisiko loman erottaakin muusta aikana, jossa on mahdollisuus antaa tilaa ennalta tuntemattomille hetkille?


Ikimuistoisia heinäkuisia hetkiä! ♥: Evianna

29 katselukertaa
  • White Facebook Icon

Vaellusjourney

  • White Instagram Icon

vaellusjourney

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now