• Jenni

Iloa käsitöistä (yhteistyö: Tuulia design)

Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä Tuulia designin kanssa. Ja miten käsityöt liittyvät meidän hyvinvointiaiheiseen blogiimme? No monellakin tavalla! Kuten Meillä kotona artikkelissa mainittiin, käsitöistä jää rentoutunut mieli ja niiden tekeminen auttaa oppimaan uutta ja käsittelemään tunteita. Tuulia design on ihana askartelu- ja käsityöalan yritys, jonka suloinen kivijalkakauppa löytyy Kauhavan keskustasta. Eli must visit Pohjanmaalle tullessa! Kauempana asuvia verkkokauppa palvelee näppärästi ja sieltä saa käsityöpaketteja niin sateisen kuin aurinkoisenkin päivän iloksi osoitteesta: www.tuuliadesign.fi


Saimme Vaelluksen tyttöjen kanssa valita omat tarvikepakettimme monipuolisesta valikoimasta ja tässä kirjoituksessa pääsette kurkkaamaan meidän töiden taakse!



Jennin työ: Kässäkori nahkakahvoilla

Valitsin Tuulia designin ihanista tarvikepaketeista ajattoman ja monikäyttöisen kässäkorin. Alla on kuva valmiista korista sekä yksityiskohdista (ruskeat nahkakahvat sekä Handmade-merkki), joihin itse tämän tarvikepaketin kohdalla rakastuin. Lankaa jäi hieman yli tarpeen, joten tein isolle korille vielä pienemmän kaveriksi. Kuvien jälkeen kerron pari sanaa työprosessista ja kerron mm. tekemistäni mokista.




Arvasin, että käsityön tekeminen saattaisi alussa vaatia paljonkin ajatustyötä, ennen kuin työn tekeminen lähtisi rullaamaan itsestään. Olin oikeassa, ja teinkin kässäkorin pohjan uudelleen kolme kertaa ennen kuin lopulta onnistuin siinä. Sain hieman apua työn tekemiseen äidiltäni, joka on super taitava käsitöiden tekemisessä. Kässäkorin mukana tulevat ohjeet olivat hyvin selkeät, ja tarvitsin äidiltäni apua lähinnä ohjeiden oikeaoppiseen tulkitsemiseen, sillä en ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään käsityötä ohjeista lukien. Kunnes lopulta tajusin, mikin lyhenne tarkoittaa, ohjeista lukeminen oli todella helppoa.


Mikä oli parasta?

Parasta oli saada onnistumisenkokemus siitä, että kolmas työstökerta kässäkorin kanssa onnistui. Oli myös ihanaa saada apua työn tekemiseen, joten tämä oli kuin yhteisprojekti äidin kanssa. Lisäksi käsityössä käytettävä lanka on mukavan paksua, joten työ edistyy palkitsevan nopeasti. Tylsää vaihetta ei työssä tullut vastaan. Mutta sanotaanko, että alussa alkuun pääseminen oli haastavaa, koska en tajunnut lukea ohjetta oikein, ja jouduin purkamaan työn sen näyttäessä enemmän tekoampiaispesältä, kuin korilta.


Aloittelevana yrittäjänä oli ihanaa saada jotain noinkin konkreettista, ja vielä muutamassa tunnissa valmiiksi. Tämä toi onnistumisen kokemuksen, mikä korreloi omalta osaltani hyvinvoinnin kanssa. Oli myös ihanaa saada tehdä jotain käsillä pitkästä aikaa, kun muuten tulee tehtyä paljon ajatustyötä. Tein työtäni usein samalla äänikirjaa kuunnellen.



Nupun työ: Sateenkaari

Valitsin työkseni Sateenkaari -tarvikepaketin pastellinsävyssä. Söpöine väreineen tämä helpolta vaikuttava työ vei huomioni heti valintaa tehdessä! Ja voi miten ihanaa oli tehdä jotain, jolla ei tulisi olemaan sen suurempaa funktiota, kuin näyttää sievältä. Pakko myöntää, että nykyiseen sisustukseen se on melkoinen väripilkku, mutta olisipa ihana joskus tällä koristaa vaikkapa lastenhuonetta. Nyörien pyöritystä auringossa


Käsitöiden tekemistä pidetään kenties tyypillisesti sadepäivien puuhana, mutta itse nautin kesäkuun helteistä nyörejä pyöritellen parvekkeella. Lomaa odottaessa oli ihana päättää typöpäivä partsilla istuskellen, lämmöstä nauttien ja itsekseni askarrellen. Voi kuinka sainkaan iloa pienestä puuhastelusta ja mielihyvän tunnetta uuden luomisesta. Vaikka työ vaikutti ensi alkuun uskomattoman yksinkertaiselta, tuli se viemään rutkasti enemmän aikaa, kuin olin etukäteen ajatellut. Tekemisestä nauttien askartelu oli kuitenkin mielekästä, ja uskon että tyytyväisyys lopputulokseen kasvoi sen suuremmaksi, mitä enemmän olin työn parissa aikaa viettänyt.



Tällaiset yksinkertaiset työt, joita tehdessä voi mietiskellä taikka kuunnella äänikirjaa samalla kuten Jenni, ovat itselleni mieluisimpia. Tätäkin työtä tehdessäni koin juurruttavaa läsnäoloa, kun keskityin pöyrittämään nyörejä yksi kerrallaan, kerros kerrokselta. Suosittelen kokeilemaa käsitöiden tekemistä mikäli kaipaat rauhoittavaa tekemistä ja luomisen iloa!



Evin työ: Bohemian amppeli

Aloitin makrameetyöni solmujen punomisen mökkilaiturilla. Vaihdoin tyypillisemmin tekemäni ristisanatehtävät vähintään yhtä mutkikkaaseen haasteeseen. Molemmilla on kuitenkin ollut rentoutumisen kannalta samanlainen päämäärä, keskittyä mittasuhteiltaan pienemmän haasteen ratkaisemiseen. Se sai ajattelemaan yhtä asiaa kerralla ja sitä kautta uppoutumaan läsnäolevaan hetkeen. Kun solmiminen alkoi sujumaan, pystyin välillä nostamaan katseeni pois makrameetyöstä ja sulautumaan osaksi minua ympäröivää järvimaisemaa. Ehkä en ollut osannut aikaisemmin arvostaa käsitöiden tekoa, mutta tässä hetkessä sisäistin siitä jotain uutta.



Käsityöprojektin kyseenalaistamisesta siitä nauttimiseen


Kieltämättä käsityön aloittaminen ei ollut suosikkivaiheeni projektissa, koska jouduin kamppailemaan suorituskeskeisen sisäisen höpöttäjäni kanssa. “Tällaisen samanlaisen tekeleenhän voi ostaa! Mitä hyötyä tämän tekemisestä on? Voisit keskittyä nytkin ajattelemaan jotain järkevämpää kuin miten tehdä oikeanlaisia solmuja”, jokin hölisi mielessäni. Kuten olenkin jo aikaisemmin elämässäni oppinut, kun odottaa vielä hetken ennen kuin antaa periksi helpommalle vaihtoehdolle, pian odotukselle tilalle tulee jotain pysyvämpää. Kuten makrameetyötä solmiessani tajusin; edessäni oli maisema ja ympärilläni kiireetön hiljaisuus, joista saatoin kiittää.



En kuitenkaan saanut projektia tuolla mökkireissulla vielä päätökseen. Muutamia kertoja kotona ollessani otin taas narut hyppysiini ja aloin solmimaan, mutta tein jatkuvasti jonkin virheen ja hetken päästä työ jäi taas tauolle. Sallin sen, koska tiesin luonteeni, joka ei tulisi kuitenkaan antamaan periksi.


Sitten yhtenä sateisena sunnuntaina otin työn taas syliini. Tuskin oli mitään piristävämpää kuin tehdä makrameetyö valmiiksi tässä ja nyt, niin vähän sitä oli enää jäljellä, ajattelin. Ja toden totta saatoin jopa huomata oman kehitykseni, koska pystyin katsomaan samalla vilkuilemaan Gilmoren tytöt -sarjaa läppäriltäni!



Työn ylivoimaisesti paras vaihe olikin loppusuora, jossa saatoin jo sovitella millainen maljakko ja kasvi siihen sopisi. Päädyin pieneen sinkkiämpäriin, joita olen käyttänyt kotini muidenkin kasvien istutukseen. Näin mielessäni narujen välistä puskevat aloevera kasvin varret ja kipaisin ostamassa senkin itselleni. Olin lopputuloksesta niin lapsekkaan onnellinen ja pitkäksi venähtäneen makrameeprojektin olikin kai tarkoitus mennä juuri näin. Työstä muistaisin miten ihanan tavallisia olivat tämän kesän heinäkuiset päiväni. :)


Ihanaa heinäkuuta!


♥: Vaelluksen tytöt

0 katselukertaa
  • White Facebook Icon

Vaellusjourney

  • White Instagram Icon

vaellusjourney

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now