Läsnäolo: läsnäolon kaava

July 18, 2018

Läsnäolossa koetaan levollisuutta siitä, missä on, miten on ja mitä tekee. Kyse on hyväksyvästä olotilasta nykyhetkessä.

 

Joku viisas on joskus todennut, että läsnäolo on rohkeiden tila. Mielestäni se on erinomaisesti sanottu. Läsnäolon tilan voi saavuttaa ainoastaan pysähtymisen kautta ja se vasta onkin jotain, mikä vaatii rohkeutta nykypäivänä – pysähtyminen. Se, ettei hätäile, ei pahemmin menneisyyden, eikä tulevaisuutensa suhteen, on melkein taistelua kuten Mariakin kertoo omassa tekstissään.

 

Rypeminen omissa negatiivisissa menneisyyden kokemuksissa on pitäytymistä niissä samoissa ikävystyttävissä teemoissa, uhissa ja takaumissa, kuin ennenkin. Ne ohjaavat päivittäisiä valintoja eikä elämä siis ole lainkaan tässä hetkessä vaan menneessä. Mutta sillekin on aikansa, jos on paljon esimerkiksi käsittelemätöntä surua. Kuitenkin, kun oivaltaa, että jotain uutta voi syntyä vasta, kun edellisen asian on saanut lopullisesti päätökseensä, antanut anteeksi ja mennyt eteenpäin, alkaa tulevaisuus ja sinne kurottautuvat haaveet tuntumaan pilviä hipovilta mahdollisuuksilta. Niitä varten tekee suunnitelmia, niihin pyrkii päivittäisellä elämällään ja ne motivoivat ajatuksia. Mutta minne katoavat päivät unelmien ja niiden saavuttamisen välillä? Vaakakuppi keikahtaa vuoroin vastakkaiselle puolelle, pelkästään tulevaan.

 

Varsin arvoituksellinen yhtälö, mutta olen ainakin omalla kohdallani kokenut elämän mielekkyyden tavoittelun juurikin tällaisena emotionaalisena tasapainoiluna, johon Nuppukin tekstissään viittaa. Kuitenkin läsnäolo on jotain sellaista, josta usein kehotetaan tavoiteltavan mitä tulee elämisen mielekkyyteen. Siksi haluan palata siihen, mikä tekee läsnäolevasta ihmisestä juuri rohkean. Rohkeutta nimittäin vaatii se, että sallii oman egonsa murtuvan.

 

Mikä saa elämämme tuntumaan kohtalokkaalta kallistelulta puolelta toiselle emotionaalisella nuoralla, on juuri egomme eli kriittinen minämme, kuvitteellinen piru hartiallamme. Itselleni merkittävä terapeutti Tommy Hellsten toteaa kirjassaan "Tähän olen tullut", että: "Ego on ihmisen suurin ja kohtalokkain harha. Se merkitsee itseriittoisuutta, omavoimaisuutta, patologista kaikkivoipasuutta ja elämänhallintaa." Ego asettaa elämälle jatkuvia vaatimuksia. Siksi se on kyvytön olemaan läsnä tässä hetkessä, sillä se ei kykene luopumaan kontrollista. Kirjaa jälleen lainaten: "Egossa ihminen ottaa elämän omiin käsiinsä sen sijaan, että hän olisi elämän käsissä. Tämä hetkikin sisältää liian paljon sitä tai liian vähän tätä, ja siksi ego pyrkii muuttamaan sitä", toisin sanoen ego hylkää sen ainoan hetken jossa elämä on.

 

Helmet

 

Ego ei mahdu läsnäolon tilaan. Sinne mahdut vain sinä ja vain sellaisena kuin olet. Kuinka ego sitten murretaan? Se mitä ego sanoo voi jättää omaan arvoonsa ja antaa sen puhista tyytymättömyyttään. Näin egoaan voi katsoa ikään kuin ulkopuolisen silmin ja vain tiedostaa sen olemassaolon (kurkkaa teksti: läsnäolo juuri nyt). Murra siis egon kuori tietoisuudellasi, jotta mahtuisit sisälle läsnäolon tilaan.

 

Lopuksi haluan punoa sinulle helmet, jotka ovat niitä hetkiä varten, kun etsit paikkaa olla läsnä tässä hetkessä:

 

Hyväksyntä - Valpastuminen - Tiedostaminen - Kiitollisuus - Ajan ulkopuolelle siirtyminen - Tyhjyys - Pienuus - Tarvitsevuus - Yhteenkuuluvuus - Rakastettavuus - Autuus - Pyhyys.

 

Uskaltaisitko kulkea ne kaulallasi?

 

Rakkaudella, Evi
 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Lukemasi perusteella suosittelemme:

Minimalismi - hyväntahdon vastarintaliike

October 30, 2019

Jäähyväisiä jätteille

October 10, 2019

1/15
Please reload

"Kolme nuorta elämää täynnä olevaa naista jakavat kanssasi sykähdyttävän tien, Vaelluksen. Vaellus on tapa nähdä elämän kauneus kaiken kiireen sekä kaaoksen keskellä."

  • White Facebook Icon

Facebook

  • White Instagram Icon

Instagram

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now