Unohtuneiden unelmien paluu

October 31, 2018

 

Jokaiselle ihmiselle seuraava päivä on mahdollisuus. Se on mahdollisuus aloittaa jotain uutta ja jättää vanha taakseen. Uusi päivä on aina hieno tilaisuus tarttua toimeen ja unohtaa vanhat tavat. Joskus unohdamme vanhan pidemmäksi aikaa ja löydämme sen uudestaan puhtaana ja innostavana. Näin kävi minulle.

Tämä tarina alkaa siitä, kun olin hulluna vaatteisiin. Rakastin ompelua ja vaatteiden tuunaamista. Perustin 6 vuotta sitten ensimmäisen oman vaatebrändin kahden muun kanssa. Se ei kuitenkaan riittänyt minulle. Halusin vaatesuunnittelijaksi pitkän aikaa ja hain Lahteen opiskelemaan. Jäin ensimmäiselle varasijalle ja se harmitti. En hakenut uudestaan, sillä pian olinkin jo opiskelemassa muotoilua avoimessa Turun Ammattikorkeakoulussa. Monen mutkan kautta jouduin lopettamaan koulun, ja niin jäi myös haaveet vaatesuunnittelijan urasta.

Elämä ottaa ja elämä antaa. Ja se mitä elämä otti minulta pois, oli intohimo vaatteisiin. Aloin ahdistua kaikesta vaatteiden määrästä ja siitä, miten ihmiset kuluttavat ja ostavat vaatteita niin kuin ne olisivat kertakäyttökamaa. Lisäksi katsoin useamman dokkarin siitä, miten huonot olot tehtailla työskentelevillä on useimpien suurbrändien alla. Koko ala alkoi puistattaa. En keksinyt miten pääsisin luomaan jotain uutta ja jotain mielenkiintoista kestävää kehitystä ajatellen. Ahdistuin ja aloin keskittyä treenaamiseen. Vannoin, etten koskaan enää mene lähellekään vaatetusalaa.

No jos keskitytään siihen puoleen, että mitä elämä antaa ja antoi minulle, sain uuden harrastuksen (lukkopaini). Treenasin paljon ja tykkäsin siitä mitä teen. Aloitin treenaamisen jo muotoilua opiskellessani. Lopetettuani muotoilun opiskelut pääsin Tampereelle opiskelemaan yrittäjyyttä ja tiimijohtamista. Se oli tietämättäni askel takaisin kohti vaatetusalaa. Ensimmäiset kaksi vuotta haaveilin hyvinvointialasta ja siitä, miten haluan tuoda ihmisille hyvää. Haaveilin yhdessä Eviannan ja Nupun kanssa Vaelluksen kasvattamisesta. Se haave ei ole hävinnyt mihinkään ja aiommekin jatkaa hyvinvoinnin parissa. Evianna yritti kuitenkin saada minua mukaan vaatetusalle stailauksen kautta. Mitä jos alkaisimmekin tekemään stailauksia. Lupauduin alustavasti, mutta en ollut vielä vakuuttunut siitä, että haluaisin palata vaatebisnekseen.

Sairastumisen jälkeen minulla oli aikaa tutkia omia mielenkiinnon kohteitani ja pohdittuani pitkään sain itseni vakuutettua siitä, että stailaus on se juttu, mitä haluan alkaa tekemään. Stailauksessa on kaikki avaimet kestävään kehitykseen ja siinä pääsee olemaan luova. Mikä parasta saa auttaa ihmisiä ja tuoda ihmisille lisää itseluottamusta niinkin pienen asian avulla kuin vaatetus. Olen neljä vuotta sitten kokeillut stailausta ja silloin en vielä tiennyt, että se tulee olemaan minulle niin mielenkiintoista ja innostavaa. Tahto auttaa ja luoda jotain uniikkia on ollut aina minussa ja stailausten kautta pystyn toteuttamaan itseäni täysillä. Nyt vain kohti unelmia ja tekemään töitä unelmien eteen! 


Unelmien ja niiden saavuttamisen täyteistä viikkoa juuri sinulle!

Rakkaudella

Maria
 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Lukemasi perusteella suosittelemme:

Minimalismi - hyväntahdon vastarintaliike

October 30, 2019

Jäähyväisiä jätteille

October 10, 2019

1/15
Please reload

"Kolme nuorta elämää täynnä olevaa naista jakavat kanssasi sykähdyttävän tien, Vaelluksen. Vaellus on tapa nähdä elämän kauneus kaiken kiireen sekä kaaoksen keskellä."

  • White Facebook Icon

Facebook

  • White Instagram Icon

Instagram

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now