Paluumuutto

December 5, 2018

Maahan on liukas heti kun astuu liukuovista ulos. Suomi on tietenkin kylmä ja maa on roudasta kova. Fiksua kansaa, kun ovat ymmärtäneet heittää pikkukiviä teille, jotta kenkä voi stopatakin johonkin. Sääolosuhteisiin takertuminen ei ole oikeastaan mitään uutta ajattelussani. Hollantilaiset tekivät sitä myös. On pimeää, mutta tuliko sekään yllätyksenä, kun on marraskuun loppu. Kyllä tästä kynttilänvalolla on selvitty aikaisemminkin.

 

Sitten saan ne halaukset. Tämän hetken olin kuvitellut lukuisia kertoja haaveissani ja nyt se viimein tapahtui! Koiralla on selkeästi karvanlähtöaika, mutta sekin liittyy talveen siirtymiseen. Pöydässä on lohta, keitettyä perunaa ja tietenkin ruisleipää. Tulooni on varauduttu suomalaiseen tapaan. Ruoka on varmasti maittavaa, mutta erilaista. Tämäkö on nyt se virallinen kotimaani? Kai tähän voi taas jotenkin tottua ja olihan Hollantikin vieras - aluksi.

 

Toisinaan pitkien ulkomaanmatkojen jälkeen on mahdollista kokea käänteinen kulttuurishokki. Ehkä tämä oli nyt sitten sitä, kun mikään ei oikein tuntunut niin miellyttävältä kuin odotin. Suomessa ei itsessään ole mitään vikaa. Vika on kai täältä poistumisessa.

 

 

Nyt paluustani on ehtinyt kulua jo reilu viikko, mutta huomaa yhä, että koen tämän kaiken melkoisena myllerryksenä päässäni. Täydellinen elämän tauottaminen kotimaassa ja sukellus kolmeksi kuukaudeksi toiseen kulttuuriin, oli silti paras tekemäni valinta pitkään aikaan. Jokainen tunne, joka nousee ikävästä, pelko muistojen menettämisestä ja oman identiteetin kahtiajakautumisesta ovat aitoja, mutta eivät tosia. Sitä yritän hokea itselleni. Vahvat reaktiot, joita mennyt kolme kuukautta herättää, kertovat vain siitä, että kokemukseni on ollut onnistunut. Se antoi juuri sen, mitä ulkomailta yleensä haetaankin: uuden tavan katsoa elämää.

 

Yksi huomattavimmista muutoksista on ollut se, että paluuni jälkeen olen ollut päätöksenteossa suoraviivaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Mukana tulleet uudet ajatukset saivat minut kyseenalaistamaan muun muassa sen, mihin käytän aikaani Suomessa. Kun palasin takaisin työpöydän ääreen, valtaosa projekteista, joissa olin osallisena menivät uudelleen mietintään. Ajatuksissani on vallalla niin paljon uutta. Se onkin kiehtovaa, että aina kun luulee päässeensä jonkin sortin tietoisuuteen siitä mitä elämä on ja kuka itse on, murtuu taso uusille ulottuvuuksille. Tuntuu kuin olisin kehittynyt juuri Pikachusta Raichuksi!

 

Olitpa siis kokenut elämäsi aikana minkälaisen muutoksen tahansa, on se aina mahdollisuus vahvistua, jopa uudistua sisäisesti. Kai shokki kaikessa pelottavuudessaan onkin merkki jonkin uuden syntymisestä tai vanhan vahvistumisesta. Tämän haluan itsekin pitää mielessä niin kauan kuin haikailua menneeseen kolmeen kuukauteen Hollannissa vielä kestää. Onneksi meillä Suomessa joulunaika on niin taianomainen joulutoreineen ja lumimaisemineen. Ja onhan täällä perhe ja ystävätkin. Tuokoon ne lohtua tähän ajanjaksoon itse kullekin meistä.

 

 

Rakkaudella, Evi

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Vaellus ei ole ainoastaan ylläpitäjiensä yhteisö, vaan avoin kaikille henkisestä kasvusta ja hyvinvoinnista  kiinnostuneille. Matkaan pääsee helpoiten, kun seuraa meitä somessa ja kommentoi rohkeasti omia ajatuksiaan eri postauksiin. Voit myös olla meihin suoraan yhteydessä. Myös sun tarinasi on enemmän kuin tervetullut julkaistavaksi blogissamme!

  • White Facebook Icon

Vaellusjourney

  • White Instagram Icon

vaellusjourney

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now