Valo: kenen vuoro loistaa?

April 3, 2019

On huhtikuu ja kaduilla on enemmän kulkijoita, polut täyttyvät lenkkeilijöistä ja töihin kuljetaan taas pyörillä. Talven selkä on viimein taitettu eikä se ole edes aprillipilaa! Kuinka moni huokaa helpotuksesta, kun valo valtaa suurimman osan hereilläolo ajastamme? Viime päivinä on taas käyty ne jokavuotiset keskustelun siitä, kuinka paljon olo on kevyempi, kun valoa on tullut lisää. Ei ihme, että valo on toivon symboli. Ilman valoa luontokin nukkuu, niin kuin me painamme päämme painuksiin, puiden oksat tiputtavat lehtensä, jotka painuvat maa-aineeksi. Kuinka salassa valo tuleekin ja, kun luonto puhkeaa kukkaan myös me puhkeamme kukkaan. Valo poistaa kivun.

 

 

Tämän kuun teema Vaelluksessa on valo. Koko Vaelluksen ylpeydeksi Nuppu on julkaissut ensimmäisen oman runokokoelmansa, jonka nimi on Kukinnan Kipu. Teos julkaistiin 7.2.2019 Tampereella Kulttuurikahvila Laikussa yhdessä Annika Äijälän Vapauden huuto -teoksen kanssa. Tässä blogissa pääset lukemaan itse kirjailijan mietteitä hänen omasta mestariteoksestaan.

 

 

Mitä ”kukinnan kipu” tarkoittaa?

 

Herkkyys on kaksiteräinen miekka. Itselleni se on tarjonnut taidon ilmaista itseäni luovasti, mutta varjopuolena näkyy minulle alttiutena oireilla haasteisiin kovallakin ahdistuksella. Tähän hetkeen, jossa olen erityisen tyytyväinen, pääseminen ei ole ollut täysin tuskatonta, ja kirjan nimi kuvaakin matkan varrella olleita kipukohtia. Kirjoittaminen on ollut kuitenkin olennaisessa osassa matkassani, ja tähän kysymykseen vastaa kenties vielä paremmin kolmanteen Syyskorjuu-nimiseen lukuun

kuuluva runo sivulta 53.

 

 

Ruska

Kukinnan kipu

luomisen tuska

löytämäni sisin

ei ollutkaan musta

 

luopumista edelsi

värein loistava ruska

 

 

Mitä tunteita, ajatuksia tai mietteitä toivot lukijoidesi tavoittavan runojesi kautta?

 

Toivon, että runot herättävät ihmettelemään meitä ympäröivää maailmaa, vuodenaikoja, luontoa, sekä oman mielen liikkeitä. Itse reflektoin runoissani kokemuksiani, sekä ajatuksiani rinnastaen niitä luonnossa tapahtuviin muutoksiin. On mielenkiintoista, kuinka niin hiljaiselta ja pysähtyneeltä vaikuttava metsä on todellisuudesta täynnä elämää. Niin on tämä kirjakin.

Toivottavasti runoni tarjoavat myös lohtua, iloa, samaistumista, turvaa sekä luottamusta omaan polkuun hankaluuksista huolimatta.

 

 

Millaisissa hetkissä koit kirjoittamisen sujuneen kuin luonnostaan ja milloin eteneminen takkusi?

 

Kokosin kirjan osittain vanhoista päiväkirjamerkinnöistä ja osin myös jälkikäteen luoduista muistiinpanoista. Runot on kirjoitettu tietystä elämänvaiheestani ja koinkin välillä haastavaksi kirjoittaa menneestä ajasta sitä muistellen. Myös kirjan loppuunsaattamispäätöksen jälkeen koin vaikeuksia kirjoittaa, sillä kirjoittaminen sujui parhaiten silloin, kun paineita kokonaisuuden valmistumisesta ei ollut. Eihän taidetta ylipäätään luoda ensisijaisesti myyntitarkoituksia ajatellen. Minusta luomisprosessissa on oltava aina kyse jostain syvemmästä itseilmaisusta ollaakseen aitoa taidetta.

 

 

Mikä runoista merkitsee sinulle eniten ja miksi?

 

Minulla on useita suosikkeja, mutta voisin nostaa tähän sivun 63 runon Läsnäilo. Tietoisuustaidot ovat olleen isossa osassa toipumisprosessiani, mutta niin myös iso osa päivittäisen arkeni ilon lähteitä. Runon viimeinen kappale kuvaa läsnäolon merkitystä epätäydellisyyden hyväksymisessä.

 

 

Läsnäilo

 

Antaudun, luovun

nykyhetkestä juovun

 

päästän irti,

mutta silti

täytyn joka hetki täydemmäksi

hengen vedoin ehjemmäksi

 

säröt eivät katoa

mutten ole enää ne

vaan ne ovat osa minua

näin kun ajattelen,

en tunne edes kipua

 

 

Jos voisit omistaa jonkun runoistasi jollekin henkilölle, mikä se olisi ja kenelle se olisi tarkoitettu?

 

Omistan miehelleni Mikolle pienen arkisen runon. Hän on ollut korvaamattomassa osassa elämäni nousu- sekä laskukohdissa, joten tämä lyhyt runo pitää kaikessa lyhykäisyydessään sisällään sanoman siitä kuinka hän kulkeekaan aina mukanani minne menenkin.

 

 

Taltioin sinut

 

Sen jälkeen ääriviivasi

esiin vedän:
puupöydästä

poutapilvistä

puurokulhosta

 

 

Tällaisin miettein haluamme toivottaa sinulle valoisaa kevättä! Kuun "valo" teemasta lisää ensi viikon postauksessa. Stay tuned!
 

 

Rakkaudella, Evi ja Nuppu

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Lukemasi perusteella suosittelemme:

Minimalismi - hyväntahdon vastarintaliike

October 30, 2019

Jäähyväisiä jätteille

October 10, 2019

1/15
Please reload

"Kolme nuorta elämää täynnä olevaa naista jakavat kanssasi sykähdyttävän tien, Vaelluksen. Vaellus on tapa nähdä elämän kauneus kaiken kiireen sekä kaaoksen keskellä."

  • White Facebook Icon

Facebook

  • White Instagram Icon

Instagram

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now